Hallilla

Uudelta kämpältä on kivan lyhyt matka hallille :)

Molemmat teki sekä tokoa että agia.

Mudille ensin parkkiksella ruutua, palasin ihan alkeisiin ja vietiin koiran kanssa yhdessä namilätkä sinne taakse hieman vasempaan. Lähetyksiä lähempää ja kauempaa täydestä 25 metristä. Muutama otos ilman alustaa, paikka pysyi hyvänä.

Agissa teemana oli erilaiset keppikulmat (6 keppiä). Tarttee edelleen lisää harjoitusta, kaikki ei suju luotettavasti. Sitten tein hyppy-kepit-putki-toinen putki-radan, missä hypyltä haettiin vauhtia ja tarjolla oli kepit tai hieman niiden takana putken suu. Kumma juttu, mutta jos itse maltoin jättää koiralle tilaa enkä ryysinyt sen kanssa "auttamaan", se erotteli 100% oikein pelkkien "kepit" tai "putkeen" -käskyjen perusteella!

Tokon osalta mudi teki myös metallihyppynoutoa. Nostot oli niiiin vaivaisia enkä oikein saanut koiraan millään vauhtia. Kuuria kotona iltaruuan ja naksun kanssa.

Lopuksi ruutu, jossa vietiin yhdessä ruudun alustalle oikein iso läjä lihapullan palasia. Alusta asti virittelyt. Merkkikäskyllä koira meni lujaa ja hienosti merkille, mutta odottamatta mitään jatkokäskyjä se kiepsahti siitä ympäri ja sinkosi kohti ruutua. :D Mua alkoi naurattaa. Tietysti kutsuin koiran pois mutta ehkä olisi voinut sanoa selvemminkin että ei käy tollaset, nyt vaan hohotin ääneen. Paskiainen se on! Uusinnalla oli hieno merkki ja odotti jopa stop- ja ruutuun-käskyt. :D



Hollannikas teki keppejä (6) verkoilla. Namilätkä oli maalissa odottamassa. Puomin alastuloa niin, että kiipesi pöydältä puomille. Käsky on nyt "alas", joka tarkoittaa arjessa eri asiaa, mutta olkoon. Lisäksi tokohyppyä, otin odotusta hyppyesteen takana. Kyllähän se hirnosti odottaa, kun seisoin vaan paikallaan tai liikuin kohti koiraa. Palkkasin aina sen taakse. Pysähdys voisi olla aavistuksen säpäkämpi, ensi treeniin se.

Impi

Team Lotta&Vienolla on uusi pieni jäsen:

Voi töppöset

Sm-tokot on viikon päästä. Meillä on mennyt koko viime viikko ihan ohi, olin taas työpaikan koulutuksessa 2vrk poissa paikkakunnalta, ja sitten muutto vei kaiken ajan. Tänään ehdin pitkästä aikaa treenaamaan. Kuvittelin, että mudi on vallan innoissaan, vaan väärinpä luulin. Asenteessa oli toivomisen varaa, mutta kaikkein pahinta oli se, että koira ei ottanut korjauksia millään lailla vastaan, vaan oli uskomaton junttura! Hinkattiin tunti yhteensä, ja siitä meni varmaan puoli tuntia ruutuun, enkä silti saanut koiraa menemään suoraan riittävän keskelle ja taakse. Se oli päättänyt että oikea etunurkka on päivän juttu ja sinne se meni tein ihan mitä tahansa!

Kaukot (vain yksi nousu seisomaan) oli hyvät, luoksetuloja tein niin että kutsuin koiran perään vaihtelevan määrän poistuttuani, nekin jees. Metallinouto hidas kuten aina. Zetassa ei kuunnellut vaikka kenttä oli täysin häiriötön, istumiset jäi siis seisomaan, ja niitähän junnattiin. Merkit oli nopeita, ruutuun hyvällä vauhdilla ja määrätietoisesti, loppuosakin jees, mutta paikka ruudussa oli etureunassa niin että tassut tuli nauhan yli. Ajattelin, että se oli mun moka (maahan-käsky liian aikaisin) ja ajattelin ottaa vaan yhden korjauksen. No sitähän sitten junnattiin se koko loppu, kun ei mennyt mitenkään mihinkään muualle kuin siihen vidun oik. etumerkille. Ohjatussa (sama merkki kuin ruudulla, ei silti sotkenut) alkuun kanssa ongelmaa, keskikapula veti puoleensa. Totteli kuitenkin stopin ja korjasi haluttuun suuntaan, mutta kun pitäis mennä kerralla oikealla. Siirsin kapulat tosi lähekkäin (1-2m) ja kertasin niillä, että vain reunimmainen otetaan.

Sellanen päivä että kelaan taas MIKSI mä harrastan saati kisaan?!



Muuttoa töppönen on stressannut kovin. Jos on niin pieni eläin, unohtuu helposti kuormasta, luulee hän. Nartut ei oo olleet moksiskaan, mutta yksi piippaa niin että sillä on varmaan ääni mennyt. Tai ei, on sillä vielä ääntä riittänyt, nimittäin piip-piip-sienenperse! Eilen se alkoi raiskata pehmopossua, kun kielsin siltä Sienen. Elättelen toivoa niistä juoksuista. Töppösen osalta alan kallistua siihen, että käytän sen kesän aikana jossain näyttelyssä josko se saisi sen vikan sertin ja tulisi muotovalioksi, ja sitten se saa hyvästellä pallinsa. Kastraatio usein pahentaa epävarmuudesta johtuvaa aggressiota, mutta sitten pahentaa, en tiedä voiko se tosta enää ärsyttävämmäksi mennä :P Nyt se raivoaa ja kitisee p*llun perään, ärsytys x2, sitten se enää raivoaa, ärsytys x1! Onhan se mudiksi menestynyt monen lajin harrastuskoira, ja toki sillä on puolensa. Ollakseni rehellinen, jos mä olisin pentua vailla eikä tää olisi mun oma koira, vaan kyselisin vaan millainen uros on isänä, niin jättäisin kyllä väliin. Se on pehmeä, terävä ja itsevarmuudessa on puutteita, eikä se siitä muuksi muutu vaikka asiaa kuinka pyörittelen. Sen vanhemmat ei ole samanlaisia, mutta pentuesisaruksissa on, enempi vähempi ainakin. Luoja yksin tietää mitä tää koira periyttäisi, mutta onko riski sen arvoinen? En jaksa enää uskoa että on.

Juokse! Ohjaa! Yritä!

Muuttopuuhat hetkeksi narikkaan ja agitunnille. Kyllä oli taas vaikeaa. Ohjaajalla. Mun on pakko alkaa juosta, kunto ei kerta kaikkiaan riitä! Kun puuskuttaa, ei tule tarpeeksi pontevia käskyjä ja kaikki menee perseelleen muutenkin. Ekana mustat:



-tarkkana oman ohjauksen kanssa alussa, muuten hyppää 2 väärään suuntaan
-3-hypyltä selvä veto kepeille, anna kuitenkin tilaa
-4-kepeille jäätävä vas. puolelle, että blokkaa väärän putkenpään - koiralla keppien jälkeen suora linja sinne
-11-putkijarrutus opetettava, nyt käytin "tähän"-käskyä kun koira oli n. puolivälissä putkea menossa, toimi kohtalaisesti ottaen huomioon että koskaan tehty
-19-kepeille selvä veto, muuten on putkessa
-saata/hae kunnolla 13, 14, 16, 21
-oma liike ei pysähdy, ääni napakka, ohjaa ääliö!!

Toisena vihreät, melkein peilikuva, ekaa hyppyä käännettiin helpommaksi ja muutama muu pieni muutos:

-alku kutsumalla 2 hypättävältä puolelta, tässä käsi selkeästi ojossa kohti koiraa, koska pysyy hyvin paikallaan
-linjaa hieman kepeille, anna tilaa, muuten menee tokaan/kolmanteen väliin
-11-hypyltä 12-putkeen ei valssikaan auttanut (toistojen myötä koira oli jo päättänyt että tonne putken väärään, ansana tarjolla olevaan päähän, mä meen, lopulta kouluttaja seisoi edessä tukkeena että koira viitsi katsoa mitä mä teen)
-14-15-väliin takaaleikkaus, niin löytyi oikea putken pää tosi helposti
-18-keppien jälkeen valssi, yllättäen koirani kestää tämän, selvisipä sekin

Kyllä meitä rääkättiin, oli vaan kolme koirakkoa joten se teki 30min/nenä! Lopuksi sitten saatiin vähän tunnustusta, että mulla on pirun hyvä koira, sanoikohan se että "varma". Mitä se sitten meinaakin, ja mites musta saataisiin yhtä hyvä ;P

Jättiläisten maailmassa

Lauantaina Ninan kanssa Lahdessa jälkihommissa. Töppöselle joku 900 askelta, neljä keppiä, jana pari metriä, jälki lähti oikeaan, vanheni reilun tunnin. Jälki meni kerran pururadan yli ja kerran jonkun 10m jalkakäytävän vierustaa pitkin, ja toisen kerran vielä sitä pururadan vierustaa. Janalla sähellystä ja vähän vaikeuksia muutenkin, ei ollut riittävän tarkka ja jälki pääsi hukkumaan. Etsi kyllä sen itse uudestaan, mutta olishan se voinut keskittyä enemmänkin. Mutkun Helmi. Tyhmänä päästettiin kaikki koirat ensin moikkaamaan toisiaan... lisäksi mudi kusi kahdesti kesken jäljen, juuri noiden teiden lähellä mennessämme. Paskiainen! Ihan pokkana nuuhkaisi jotain mätästä ja loroti loroti kesken hommien.

Sienen jälki vanheni ehkä 1,5h. Neljä keppiä, välit 10-20 askelta. Todella haastava rutikuiva maasto, jossa vuoroin kuivia oksia kunnon kasoja ja vihreää heinikkoa. Oli niinko pakko muka tehdä. Kovin oli epävarmaa, kepeillä sähellystä ja aina en edes tiennyt onko tää meidän keppi vai ei, kun pentu otti sen suuhun ja olisi jatkanut matkaa ja piti arpoa vaadinko ilmaisun vai en ja ollaanko me jäljellä vai ei. Mutta loppu oli merkattu ja sinne me kyllä sitten tultiin, ja jotkut neljä keppiä oli taskussakin! Sienellä taisi olla vähän maha kipeä, se kävi paskalla tosi monta kertaa, ehkä se siksi oli niin vaisukin.

Käytiin myös tottiskentällä. Ruudut molemmin puolin merkkiä, mudi teki ekana niitä. Merkit oli hyviä! Ruudusta ruutuun juoksutus ei meinannut millään onnistua, mudi korjasi vaan paikkaansa siellä ruudussa missä oli jo. Lisäksi sen oli vaikeaa mennä vasempaan ruutuun, kun aloitettiin oikealla olevalla ruudulla. Se ei katsonut lainkaan vaikka otin käsimerkin lisäksi askelia vasemmalle, vaan ampaisi vaan sinne oikealle missä oli äskenkin ollut "joojooruutuontuollatiiän". Porsas. Näitä lisää, se käsimerkki on myös käsky ja se pitää katsoa!

Hyppynouto ja a-estenouto vierailla esteillä, ei kai niissä ihmeempää ollut. Kahden kilon kapulalla testinouto. Voimaa tarttee lisää mutta kyllä se sen nostaa jo ainakin.

Sieni teki hyppyä, ihan hyvin haki vieraalle esteelle. Noutokapulan pitoa, käsien liike tuotti ongelmia, aika treenata se kuntoon. 2kg kapulalla testi Sienellekin, oli aika yllättynyt kun se olikin ihan vidun painava :D

Lopuksi minilenkillä. Tuli paljon ihmisiä vastaan, kuvittelen että mudi saa paskaraivarit kun Helmiähän pitää puolustaa vielä omien lisäksi, mutta se olikin niin helmeissään että ei tainnut juuri huomata. Otin kyllä käskyn alle lähelle aina mutta ei niin mitään marmatuksia edes metsästä pölähtäneelle sauvakävelijälle!

Illaksi ajettiin Pollelle & Moralle. Mulla oli Tytti kanssa mukana, muutetaan viikon päästä ja mies maalasi viikonlopun tulevaa kämppää, ja toivoi että vien kaikki koirat pois jaloista niin saapi rauhassa tehdä.

Polle, Mora, Tytti. Meidän koirat ei ole koskaan nähneet PONIN kokoista koiraa ja aika järkyttyneitä ne olikin: Sieni oli yllättävän ujo itsekseen, Tyttiä ahdisti kun iso pää tuli haistelemaan sitä ja se irvisti, ja uljas töppönen pelkäsi niin että rähisi oikeen kunnolla -> Polle 2v vastasi -> mudi ei moista sulata joten ylläri pylläri näitä ei yhdessä pidetty. En tiedä olenko mä ihan tyhmä kun olen pahoillani että meidän koirat mun ainoan the ystävän kanssa ei tule toimeen. Kuinka realistista on odottaa, että urokset 4v, 3.5v ja 2v tulee toimeen, kun joukossa on vielä nartut 4v ja 1v? Harmittaapahan vaan silti mutta eipä sille mahda mitään. Näen, että ongelma on pitkälti mudissa: jos se ei olisi niin helvetin epävarma ja jos se voisi pitää päänsä kiinni ja haistella rauhassa, se ei provosoisi muita vastaamaan sille. Samalla se on niin dominoiva että se ei tod kuuntele vieraalta urokselta rähinää vaan pistää tappeluksi. Vaikka ollaan kylässä eikä mudin tiluksilla. Ihastuttava koirani! Moran kanssahan ne nuorempina tuli hyvinkin toimeen. Ehkä ne nytkin olisi tulleet, jos ne olisi meidän kummankin ainoat koirat, eikä kummallakaan olisi omaa laumaa narttuineen päivineen suojeltavana.


Sieni oli aluksi tosi tosi ujo, oikeastaan vasta sunnuntaina aamulla kun käytiin metsässä ja se pääsi "vieheeksi", se lämpeni :) Takaa-ajoleikki on aina herkkua kun eihän Mora(kaan) sen perässä pysy!


Tyttiä hirvitti, jos ensin pissaa pojille nuuskittavaa niin sitten voi varovasti tutkailla dinosaurusta


Eikä noissa koirissa vielä kaikki!


Mikä ihme sä olet?


Ei täällä saa ees nukkua ku joku tulee koko ajan kyylimään...


Doggin, seisojan, mudin kupit :D


Tytti parka :D Otettiin se kissa joo pois.


Sunnuntaina virtahepoiltiin...


... kokoonpanolla Mora, Sieni ja Tytti. Näillä ei mitään ongelmaa. Polle ei ymmärrä olevansa niin iso että se saa helposti vahingossa aika kolhuja aikaan, eikä se myöskään oikeen tajunnut että noi muut vähän niinkun jännitti sitä, niin helposti tuli väärinymmärryksiä. Töppöstä nyt ei tartte ens kerralla ottaa matkaan ollenkaan, mutta toivottavasti noi muut pystyy neljästään olemaan.

Mugiliti

Ekaa kertaa agilityn uusissa ryhmissä. Kaipa mua vähän jännitti 'esiintyminen' koska tein kaikkea tosi tyhmää. :D Koira oli aikamoisen jähmeä helteen takia, olisin saanut hyvin tasoitusta siitä hyvästä, mutta oma aivo oli niin jäässä että säädöksihän se meni. Onko vaikeeta esim. ohjata, sanoa jotain, eikä vaan pysähtyä katsomaan...

Ensin musta rata:


Alun hyppykuviota kokeiltiin eri tavoilla. Kolmosella toimi jaakotus. 4-5-hypyille pitää opettaa kuvio jonka nimen unohdin jo :D. Ei se kai jaakotus myös ollut... 14-18-pyöritystä hinkattiin myös. 16 (numero) on kuvassa väärällä puolella, se hypättiin toiseen suuntaan. Kontakteilla koira menee kovempaa jos menen sen kanssa rinnakkain. Jos olen edellä, saati jos käännyn lopussa sitä päin, se himmaa. Oma lisäys tähän, että paikka ei ole täysin selvä ja koira himmaa siksi, koska tietää että haluan siltä jotain, mutta ei ole ihan varma mitä. Treeniä. Keinulla ensin lentokeinu ja sitten tosi hidasta menoa. Se ei vaan erota keinua ja puomia, tähän kanssa treeniä ja selvät käskyt. Kepeillä oli vaikeeta pujotella loppuun, kentän aita oli ihan lähellä vastassa, ja rata ei ainakaan jatku suoraan = kaikki koirat koetti oikoa tokavikasta välistä. Kepeille hakua en edes kokeillut suoraan puomilta, ei osaa tollasta kulmaa ilman putkiansaa eikä varsinkaan putken kanssa. Treeniä.

Toisena otoksena vihreät. Ekalla nollarata, mutta kokeiltiin vielä toinen vähän eri ohjauksilla.

Sieni teki parkkiksella seuraamista, liikkeestä seiso ja liikkeestä maahan. Intoa oli enemmän kuin ajatusta mutta saatiin niitä palkattavia suorituksia myös :) Maahan peruuttaen tosi näpsäkästi, mutta oikein päin kävellen tyyppi tarjosi vaan hyvää seuruuta. Eipäs nyt sotketakaan niitä vielä tässä vaiheessa. En ottanutkaan seuruusta, pentu oli vaan vapaasti vierellä, mutta "maahan" tarkoitti sen mielestä "sivu" ja turha alkaa vääntämään nyt.

Sieni kävi myös lopussa agilitaamassa: pari toistoa A:ta, pari takaakiertoa yhdellä hypyllä ja pieni kolmen hypyn pyöritys. Rimat oli siivekkeiden jaloilla. Pentu kuitenkin loikkasi omia aikojaan myös yhden maksihypyn, ainakin se pääsee yli :D Lopuksi Watin kanssa pellolle rallattamaan sen minkä jaksoivat, kuumuus kävi jopa Sienen voimille!

Tottele

Töppösen kanssa pikkuhiekkakentällä. Rakensin ruudun (ei nauhoja, viivat hiekkaan piirretty) ja kylvin kentälle pikkumerkkejä, lähin reilun metrin päässä ruudun oikealla sivulla.

Aloitimme merkille-mennään-laukalla-treenit pienellä merkillä, jonka takana oli joku minisählymaali, pelkkä rautakehikko ilman verkkoa. Ei tullut mieleenkään että mudin mielestä se oli joku fakin hyppyeste ja sen yli ja "sisään" hää sitten loikkasi noin sata kertaa vaikka käsky oli joku ihan muu. Vein koiran pariin kertaan merkille ja aikani väännettyäni sain sen jopa menemään sinne itsekin. Tässä vaiheessa koira oli jo ihan kieli polvissa läähättämässä. Vauhti kyllä pysyi hyvänä koko ajan mutta treeni ei silti ollut ihan sitä mitä olin ajatellut...

Väliin ruutu. Kentän pitkä sivu ei ole kuin jonkun max 20m, joten ei ollut täysi matka ruutuun. Löysi helposti perille, jäi hieman oikealle, palkkasin silti. Toinen toisto niin, että pallo lensi koiran yli heti sen lähdettyä ruutuun.

Jäin vielä pohtimaan miksi ruutuun on niin hurja vauhti, mutta merkille ei. Keksin kaksi asiaa: ruutua on treenattu ylipäänsä enemmän (=varmempi, koira osaa) ja ruudusta on palkattu hyvin eri tavoilla, se on jännää. Naksun kanssa paikan hakua vapaamuotoisesti, namilätkä yllärinä ruudussa, namilätkän vienti yhdessä ruutuun, palkka tulee avustajalta, palkka tulee multa, palkka on valmiina mun takana tai ruudun sivussa ja vapautan koiran sinne sen mentyä ruutuun - ainakin nämä kaikki. Ruutuun menoa on treenattu eri sijainneista (koiran ja mun paikka ruutuun nähden), merkkiä teemme kai aina alkuasetelmista. Ilmankos koira ei osaa koskaan korjata sinne toisella käskyllä, jos eksyy väärään paikkaan kokeessa. Tietää mitä treenaa tulevat viikot!

Purin sitten ruudun ja otin siitä isot merkkikartiot merkeiksi. Halusin erotella merkkejä rintamasuunnan perusteella, joten turha vääntää niillä pikkumerkeillä, jotka on vaikeita. Ensin kaksi kartiota 6m päähän toisistaan, itse olin jossain 5m päässä merkistä. Ensin oikea, sitten vasen. Hyvin meni sille, joka oli edessämme. Sitten lisäsin keskelle kolmannen merkin, jolloin välit oli sen noin 3m. Nyt ensin vasen, sitten oikea, sujui. Viimeisenä keskimmäinen. Haki ensin vasemman taakse, siitä kyllä korjasi toisella käskyllä haluttuun paikkaan, mutta en palkannut näitä, kehuin vain. Sitten alkoi kiertää keskimmäisen taakse niin, että niputti vasemman myös, siis vasemman takaa keskimmälle. En hyväksynyt näitäkään. Lopulta sain koiran menemään suoraan keskimmälle, muutama onnistunut toisto ja koiralle pieni huilitauko.

Lopuksi paikalla olojen jättöjä. Jätin taakse namialustan ja vapautin koiran aina sinne palkalle. Istumiseen vihjeeksi kuiskattu "istuminen" samalla kun silitän oikealla kädellä perusasennossa olevan koiran rintaa. Pari toistoa sitä, oli hyviä. Muutama makuun alku niin, että odottelin hyvät tovit koira perusasennossa, ja valitsin hetken jolloin se ei pidä kontaktia. Käsky "maahan" ja ripeästi lakoamisesta vapautus palkalle. Kyllä se kotona osaa ;P Jossain alkoi juuri kuin tilauksesta raivota koira, mudi sanoi pienesti brr ja käskytin silti. Hyvä oli lopettaa palkalle vapautukseen kun elikko toimi oikein.

Sisällä mudi teki pikkumerkkiä naksun kanssa. Kyllä se kotona osaa, osa n.



Sienelle vain olkkaritokoa. Kaukojen i-m-i-vaihtoja. Alkoi ennakoimaan, joten palkkailin myös asennon pitämisestä. Istumaan nousut meinaa jäädä himpan vajaiksi, tarkkuutta niihin, ettei tule ongelmaa. Lisäksi pentu teki sivulle tuloja, perusasennon pitämistä niin että käskin "sivu" kun pentu oli jo sivulla - tiivisti entisestään muttei mennyt lankaan ja rojahtanut maahan :) Erikseen seuraamista. Nyt mulla on toimiva tyyli tehdä sitä, tästä tulee hyvä!

Hulluilla hauskempaa

Ei meillä ole mitään vakionollaliikettä.

Eikö? Teinpä huvikseni taulukon töppösen evl-tuloksista.



9 koetta:

1x EVL1
3x EVL2
3x EVL3
2x EVL0

Nollattu:

6x ruutu
3x ohjattu
2x paikalla istu
1x melkeen kaikki muu, varsinkin messarissa

Onhan meillä aika vakio-ongelma. Ruutu. Ja siinä ne kaikki mahdolliset: koira ei löydä lähdöstä merkille, koira ei halua merkille vaan oikoisi ruutuun, koira ei löydä merkiltä ruutuun. Pistemenetyksiä tuplakäskyistä ja lisäohjauksista. Ja ohjattu. Nollat on alkupään kokeista enkä nyt äkkiseltään muista mitä on tapahtunut. Nollia on silti 3 kappaletta, eli liike on epäonnistunut kolmasosassa kokeita. Paikalla istumisessa nollat jätöstä (nousi perään heti lähdettyäni, se meni täysin mun piikkiin) ja siitä, kun koira oli haistellut rankasti ja lopulta noussut nenänsä perässä Varkauden vaikessa hajulattiahallissa. Liike kaipaisi varmasti rutiinia kuitenkin.

Täsmäkuuri: ohjattuun ja ruutuun selkeät, toisistaan eroavat virittelyt. Lisäksi se merkki nyt kuntoon. Keppiä ja porkkanaa.

Illan tokot

Olisi ollut kimppatreenit tarjolla, mutta ei tarpeeksi virtaa lähtemiseen... pientä räpellystä kotona ja pihassa vain:

Sieni teki kosketusalustaa (sisällä ja pihassa n. 2m matkalla), seuruuta namiavulla joka ei kuitenkaan ollut mitään imutusta (tosi näppärää, taidankin jatkaa näin), noutokapulan pitoa tunnarilla (tosi hyvin ottaa ja pitää, eteen ei osaa korjata asentoaan lainkaan jos peruutan vähän - jospa opettaisi eteentuloasennon ensin :P) ja kaukojen i-m-i -sarjaa. Alkuun ihan koiran edestä hyvä, mutta kun otin askeleen poispäin niin jumitti, ja jäi vähän jumiin vaikka palasin lähemmäs auttamaan. Pysytään siis vielä olemattomassa matkassa että saa varmuutta.

Töppöselle tunnarin etsimistä n. 10 väärän joukosta partsilla. Laitoin ensin kapulat nojalleen seinää vasten, oma aika oikeassa reunassa. Sitten kapulat maahan niin, että väliä jäi joku 1cm, oma rivissä suht keskellä. Lopuksi vielä sellainen z-kirjain, jossa kapulat oli osin limittäin, oma taas aika keskellä kuviossa. Tosi hyvä oli! Lisäksi keittiön puolella tunnarikapulan nostoa, palkkailin välillä heti nostosta ja välillä koira sai tuoda sen eteen asti. Luovutukset pääosin aika jees, ei pureskellut! Kunnes jonkun piti vielä hinkata ja temputtaa koiraa kapula suussa. I-m-i -vaihdot meni, tassun antaminen meni, mutta kun pyysin peruuttamaan, koira alkoi suorastaan silputa kapulaa ja meni ihan oudoksi. Olipas kummallista. Otin välillä pelkkää peruutusta ja se oli hyvä, mutta heti kun pyysin samaa kapulan kanssa, ei vaan voinut ja tuli ahdistus. Sitten se siirtyi siitä luovutukseenkin kun menin ottamaan muka helpoksi viimeisenä sellasen. Voi jee.